contact us

Use the form on the right to contact us.

You can edit the text in this area, and change where the contact form on the right submits to, by entering edit mode using the modes on the bottom right.


Espoo
Finland

Yhdessä matkalla on mukana Espoon seurakuntavaaleissa 2014.

kirkolliskokous Heikki Sorvari

Yhteinen kansankirkko- kirkon puolesta, seurakuntien parhaaksi

c:/Heikintyötila/NoBackup/Vaalit2014/Kuvat/Heikkivaalikuva1x
 
 

Heikki Sorvari
kk: 56, hpkv: 19

dipl.ins., kirkolliskokousedustaja
tuomiokirkkoseurakunta

Kirkolliskokousvaali nro 56, hiippakuntavaltuusto nro 19

Yhteinen kansankirkko

 

Henkilökuvaus

Olen syntynyt ja käynyt koulua ylioppilaaksi saakka Alajärvellä, Etelä-Pohjanmaalla. Otaniemessä suoritin diplomi-insinöörin tutkinnon ja työn ohessa markkinoinnin MKT- tutkinnon. Otaniemestä löysin myös vaimoni. Suuresta lapsikatraastamme on enää yksi vakituisesti kotona. Lastenlapset ovat usein ilonamme ja pitävät meitä nuorekkaina.

Olen työskennellyt tietotekniikan yrityksissä myynnin ja markkinoinnin sekä toimitusjohtajan tehtävissä. Viimeiset 15 vuotta olin projektijohtajana ja alihankintapäällikkönä Nokian verkkopuolella, josta jäin eläkkeelle pari vuotta sitten.

Seurakuntahallintoon tulin Espoossa -90 luvulla ja olen ollut siitä lähtien sekä seurakuntaneuvostossa että yhteisessä kirkkovaltuustossa. Lisäksi toimin yhteisen kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja.

Olen toiminut kuluneet kaksi kautta hiippakuntamme edustajana kirkolliskokouksessa ja työskentelen siellä talousvaliokunnassa. Olen myös Espoon hiippakunnan tuomiokapitulin maallikkojäsenenä. Kun toimin lisäksi oman asuinalueeni Kauklahden alueneuvostossa, olen saanut erinomaisen näkymän ja kokemuksen kirkon työhön ruohonjuuritasolta korkeimpaan päätöselimeen saakka.

Seurakuntahallinnon lisäksi harrastan mökkeilyä Pernajan merenrantamaisemissa sekä vaimoni mukana geokätköilyä, mikä tarjoaa monipuolista liikkumista kotimaassa ja aina myös lomamatkoilla niin kaupungeissa kuin rantalomillakin.

Kirkkomme työn ja päätöksien pohjana tulee olla Jumalan sana, Raamattu. Kirkon tulee olla uskollinen perustehtävälleen, evankeliumin julistamiselle - se on kirkon olemassaolon avainkysymys. Piispa Häkkistä mukaillen ”Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevaisuus ei Espoossakaan ole ensisijaisesti riippuvainen jäsenkehityksestä, taloudesta tai rakenteista. Kysymys on ennen kaikkea siitä, pysyykö kirkko kirkkona.”

Tätä tavoitetta haluan edelleen olla tukemassa, kirkolliskokouksessakin!

 

Heikki Sorvari kirkolliskokouksen talousvaliokunnassa

Kirkolliskokouskausi käytännössä päättyi marraskuun istuntoviikkoon vaikka se virallisesti päättyykin vasta huhtikuun lopussa 2016.

Moni edustaja jätti jäähyväiset kirkolliskokoukselle, monet jättivät ison tyhjiön kirkolliskokoukseen. Muiden muassa molemmat varapuheenjohtajat Kaisa Rönkä ja Timo Sahi olivat päättäneet olla asettumatta enää ehdokkaaksi tulevalle kaudelle. Timo sai upeat 28 vuotta täyteen kirkolliskokouksen jäsenenä, monet vuodet kirkolliskokous on saanut nauttia hänen asiantuntemuksestaan asiallisena ja osaavana puheenjohtajana vaikeissa ja mutkikkaissa lakiasian käsittelykoukeroissa. Samoin Kaisan rauhallinen ja asiantunteva johdattelu kirkolliskokouksen asioiden käsittelyssä loi jäsenillekin turvallisen olon istunnossa.

Sain olla nyt toisella kaudellanikin talousvaliokunnassa, tällä kertaa molemmat varapuheenjohtajat olivat myös valiokunnan jäseninä. Heidän kokemuksensa ja pitkä taustansa monien talousasioiden aiemmista käsittelyistä ja päätöksistä toi mukavaa perspektiiviä tämän kauden mietintöjen käsittelyyn.

Olen tuntenut olevani täysin oikeassa paikassa molemmilla kausilla, nimenomaan kirkolliskokouksen talousvaliokunnassa.  Kirkon keskusrahaston talousarvion käsittely syysistunnossa ja tilinpäätöksen käsittely keväällä ovat työllistäneet talousvaliokuntaa kovasti, mietinnöt niistä ovat vaatineet istuntokausien välillä kokoontumisia samoin kuin päivän ennen istuntoviikkoa.

Olemme käsitelleet ja tehneet ratkaisuja mm. kirkon eläkerahaston kartuttamiseksi niin, että tulevatkin työntekijät saavat eläkkeensä kirkon eläkelaitoksesta. Tämä onkin varsin haasteellinen tehtävä, kun eläkemaksuja kerryttävien työntekijöidenmäärä kirkossa laskee koko ajan sopeutumisessa vähenevään jäsenistöön ja samaan aikaan eläkkeelle siirtyneiden määrä nousee. Työnantajan eläkemaksutulo ei enää riittänyt eläkkeiden maksuun ja eläkerahaston kartuttamiseen, siksi päätettiin lisätä kirkkolakiin seurakuntien maksettavaksi ylimääräinen eläkerahastomaksu, maksimissaan 5% kirkollisverotulostaan.

Olen saanut seurata ja vaikuttaa paljon mm. kirkon palvelukeskuksen, Kipan, syntyyn ihan alkumetreiltä asti ja varsinkin nyt käyttöönottovaiheen lähestyessä loppuaan. Kipa on palvelukeskus, joka hoitaa kirkon taloushallinnon, kirjanpidon sekä henkilöstö- ja palkkahallinnon.

Kipan myötä tuli varsin selväksi, että kirkolla on paljon oppimista järjestelmien suunnittelusta ja kehittämisestä ja varsinkin kustannusten arvioinnista. Monet edustajatoverit ovat palanneet puheisiini vuodelta 2010, jolloin lakimuutos piti tehdä palvelukeskuksen perustamisesta ja kaikkien seurakuntien liittymispakosta siihen. Profeetallisia puheita, he sanoivat nyt, kun kaikki esittämäni uhkakuvat ovat toteutuneet. Silloin tosin monet puistelivat päätään ja ihmettelivät miten kehtaatkin ennustaa tuommoisia.

Kipaa on kehitetty moninkertaisesti niillä summilla, joilla sen arvioitiin syntyvän puhumattakaan säästöistä, joita sen käyttöönotosta piti syntyä.

Marraskuun istunnossa toteutettiin ehdotukseni Kipan sisäisen velan takaisinmaksusta luopumisesta.

Kipan käyttöönotosta on syntynyt vuosittain alijäämää, koska kaikki seurakunnat eivät voineet liittyä heti käyttäjiksi. Käyttöönotto ajoitettiin vuosille 2012-2017, ensimmäiset käyttäjäseurakunnat saivat kokea pilottikäyttäjän murheet mutta vähitellen käyttöönottoprosesseja on kehitetty niin, että kun esim. Espoo siirtyy vuoden 2016 alussa Kipan käyttäjäksi, siirtyminen on varsin hyvin organisoitua ja ennakoitua.

Tuota alijäämää on kuitenkin syntynyt niin paljon, että sen arvioidaan olevan vuonna 2017 n. 18 miljoonaa euroa ja sitä on käsitelty keskusrahaston sisäisenä lainana. Se oli tarkoitus maksaa takaisin palvelukeskusmaksuina vuoteen 2030 mennessä. Tämä olisi tarkoittanut, että palvelukeskusmaksuja olisi pitänyt korottaa ja silti Kipan järjestelmien ja toiminnan jatkuvaan kehittämiseen olisi jäänyt hyvin niukasti varoja.

Tein siis ehdotuksen ko. lainan poispyyhkimisestä ja Kipan aloittamisesta ns. puhtaalta pöydältä, jolloin yli miljoonan euron vuosittaisesta velan takaisinmaksusta voidaan luopua ja käyttömaksujen korottamisen sijaan niitä voidaan laskea ja silti jää riittävästi kehittämiseen resursseja.

Ihan kaikki eivät tahtoneet ymmärtää, että kirkolliskokous hyväksyisi suuret ylitykset kustannusarvioihin ja niistä syntyneet velat unohdettaisiin. Ei ollut kuitenkaan vaikea vakuuttaa epäilijöitä, että seurakunnathan ovat jo maksaneet kaiken kehityksen ja Kipan kulut vaikka ne keskusrahaston lainana on käsiteltykin. Keskusrahaston varat ovat nimittäin pääosin peräisin seurakuntamaksuista, joita jokainen seurakunta kirkollisverotuloistaan maksaa monien muiden maksujen ohessa. Pitäisikö seurakuntien nyt sitten maksaa korkeampina käyttömaksuina velka toiseen kertaan seuraavina 15 vuonna?

Silloin ymmärrys palasi ja talousvaliokunnan leikillisesti ’Lex Sorvariksi’ nimeämä ehdotukseni hyväksyttiin ja sai kiitosta - seurakunnat tulevat nauttimaan tästä vielä pitkään, säästö on varsin merkittävä yhä kiristyvässä seurakuntien taloudessa.

Eli kyllä kirkolliskokouksessa voi vaikuttaakin! Käytännössä se tapahtuu valiokunnissa, talousvaliokunnan työ ja päätökset näkyvät yleensä aika pian kuten tämäkin hyväksytty ehdotus. Tähän, aikaa ja paneutumista vaativaan työhön, minulla on edelleen kiinnostusta ja intoa.

Lisätietoja

Heikki Sorvari
heikkijsorvari(at)gmail.com