hannele valtasaari

Filosofian tohtori
Olari

Esittely

Olen osallistunut aktiivisesti seurakunnan toimintaan rippikouluikäisestä saakka. Opiskeluvuosinani Helsingissä olin usein musiikkiavustajana lähikirkkoni messussa.

Tulin Olarin seurakunnan jäseneksi ensimmäisen kerran vuonna 1981, jolloin nykyinen Olarin kirkko vihittiin käyttöönsä ja samana keväänä mieheni aloitti työnsä seurakunnan toisen kanttorin virassa. Muutimme perheeni kanssa 1990-luvulla pitkäksi toviksi Keski-Suomeen. Eläköidyttyämme palasimme jälleen Olariin vanhan kotiseurakuntamme jäseniksi vuonna 2020.  

Luottamustehtäväni ovat liittyneet työyhteisööni tai ammattiini. Tein työurani musiikin parissa ja toimin mm. useiden musiikin ammattiin valmistavien oppilaitosten opettajana. Kuulun muutamiin musiikkialan yhdistyksiin. Pisimpään olen ollut mukana Laulupedagogit ry:ssä, mm. hallituksen jäsenenä sekä kuuden vuoden ajan puheenjohtajana. Yhdistyksellä on ollut myös kansainvälisiä yhteistyöprojekteja eurooppalaisten sisaryhdistysten kanssa. Puheenjohtajuuskaudellani Laulupedagogit ry:n toimintaa laajennettiin 2000-luvulla siten, että yhdistyksen jäsenilleen tarjoama täydennyskoulutus ja alan tutkimustyön asiantuntemus ulottuu nyt klassisen laulun lisäksi myös ei-klassisiin laulutyyleihin. Olen myös hoitanut kymmenen vuoden ajan eräässä musiikkioppilaitoksessa työyhteisöni työsuojeluasiamiehen tehtävää.

Kirkko on merkittävä vaikuttaja yhteiskunnassa. Kirkolla on kuitenkin omat, kunnan ja valtion tehtävistä poikkeavat perustehtävänsä. Kaikkea yleishyvää ei pidä sälyttää seurakunnan tehtäväksi, mutta seurakunta pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan kehittämään yhteistyötä myös kunnallisten toimijoiden kuten koulujen, päiväkotien, hoivalaitosten ja musiikkitahojen kanssa. Pidän tärkeänä, että kirkon perustehtävä liittyy hengelliseen elämään, ja että sanan ja sakramenttien esillä pitäminen säilyy aina kirkkaana. Kirkon sanoma ei rajoitu vain puhuttuun sanaan. Myös kirkkomusiikki soittaen ja laulaen on merkittävä osa seurakuntaelämää. Olarin seurakunnassa pitää vaalia musiikin esillä pitämistä, koska kirkkomusiikki on sävelletty Jumalan kunniaksi seurakuntaa varten. Paavali kehottaa ylistämään Herraa: ” Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle” (Ef. 5:19)

Kristillinen humanismi perustuu evankeliumeihin ja niistä nousevaan lähimmäisenrakkauteen.

Siihen on kautta aikojen kuulunut diakonia ja lähetystyö. Seurakunnan diakoniatyötä tarvitaan edelleen, koska yhteiskunta ei kykene läheskään aina vastaamaan ihmisten kaikkeen hätään.

Kannatan kaikkien kirkon virallisten lähetysjärjestöjen kautta tehtävää lähetystyötä. ”Yhteinen todistus” on kirkon sopimusasiakirja, jonka mukaan kirkko on sitoutunut tukemaan tasapuolisesti kaikkia kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, jotka ovat myös sitoutuneet samaan, vuosittain tarkistettavaan sopimukseen. Piispainkokous on 2023 päivittänyt naispappeuteen liittyvät lähetysjärjestöjen ja kotimaan seurakuntien väliset käytännöt yhteneviksi. Kirkko on lähetystyön sopimusasiakirjassa sitoutunut kuitenkin siihen, ettei se lähetyskentillä lisää jännitteitä yhteistyökirkkojen kanssa, vaan kunnioittaa niiden virkanäkemystä, vaikka tämä poikkeaisi meidän pohjoismaisesta virkanäkemyksestämme. Lähetyskentillä työhönsä syvästi perehtyneet ja sitoutuneet eri alojen ammattilaiset pyrkivät ehkäisemään mm. pysyvää köyhyyttä, lukutaidottomuutta sekä terveydenhoitoon liittyvää tietämättömyyttä. Tasavertaisuus lähetyskentillä merkitsee mm. tyttöjen oikeutta koulutukseen ja naisen aseman parantamista. Yhdenvertaisuutta arvioitaessa kirkosta ei saisi tulla mustavalkoinen ”yhden asian liike”. Seurakunnassa on aina nähtävä yhdenvertaisuuteen liittyvien ongelmien laajempi kokonaisuus omassa yhteiskunnassamme sekä meille vieraiden kulttuurien kontekstissa.

Luottamushenkilöt ovat vastuullisessa tehtävässä. Kaikkialla yhteiskunnassa, niin politiikassa kuin yritysmaailmassakin päätökset tehdään sovitussa järjestyksessä. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa vaikuttamiseen ei ole oikotietä. Myös kirkossa on syytä noudattaa kulloinkin voimassa olevaa päätöksentekojärjestelmää. Suurista linjoista päättää edelleen kirkolliskokous. Katson, että luottamushenkilöiden kuuluu perehtyä hyvin seurakuntaelämään ja sen päätöksentekojärjestelmään sekä seurata kaikkea, mitä kirkon linjauksissa tapahtuu. Esim. keskustelu sukupuolineutraalin avioliittolain ympärillä on kirkossa vielä kesken, ja kysymys jakaa seurakuntalaisia ikävällä tavalla kuppikuntiin. Lainsäätäjä antoi uskonnollisille yhteisöille, myös ev.lut. kirkolle, oikeuden omaan avioliittokäsitykseensä. Yhdyn arkkipiispa Tapio Luoman näkemykseen, jossa hän toteaa, että vastakkaisten näkemysten argumentointia tässä asiassa on mahdollista ymmärtää ympäröivän maailmamme muuttuessa. Silti kirkossa täytyy säilyttää oikeus perusteellisen keskusteluun siitä, onko kirkon perinteistä avioliittonäkemystä mahdollista tai tarpeellista laajentaa.

Luottamushenkilöillä on valtaa seurakunnan päätöksenteossa. Muistutan itseäni siitä, että saatan riviseurakuntalaisena nähdä seurakuntaelämän kokonaisuudesta vain jäävuoren huipun. Perehdyin tänä syksynä Olarin seurakunnan musiikkielämään ja keskustelin Olarin seurakunnan neljän kanttorin kanssa. Tapaaminen heidän kanssaan avasi minulle aiempaa laajemmat näköalat Olarin seurakunnan nykyisen musiikkityön kokonaisuuteen. Tämäkin työala tavoittaa joka viikko suuren määrän eri ikäisiä vapaaehtoisia seurakuntalaisia. Näen, että luottamushenkilöiden tehtävänä on päätöksenteon ohessa tukea asiaansa hyvin perehtyneitä seurakunnan työntekijöitä heidän työssään ja mahdollistaa heidän osaamisensa seurakunnan ja sen vapaaehtoistoiminnan hyväksi. On myös tärkeää huomata, että seurakunnassa ja kirkossa moni asia toimii hyvin, eikä kaikkea siten ole tarpeen uudistaa. Luottamushenkilöiden ja eri työalojen asiantuntijoiden välinen vuorovaikutus on hyödyllistä.

Lisätietoja

Hannele Valtasaari